Mikko Huhtamies/toim. Annukka Lyra

Maupertuis siemailee punaviiniä ja tilittää Torniossa 1736

Kuvaus: Maupertuis siemailee punkkua ja tilittää kulttuurieroja Aavasaksalla. Katuu ettei valinnut Perun retkikuntaa, joka samanaikaisesti lähetettiin matkaan tekemään mittauksia maailman toiseen ääreen. Öisen revontulien valaiseman horisontin lumo ja punaviini saa tiukan luonnontieteilijän epäilemään jopa omia mittaustuloksiaan.

Tornio…merde! encore a Tornio! Eilen mittasimme perusviivaa Tornionjoen jäälle 45 asteen pakkasessa. Mutta mitä kaikkea sitä ihminen joutuukaan kestämään todistaakseen puupäille Pariisissa, että Newton …kyllä britti Newton, on oikeassa, eikä vanha kunnon Descartes, tuo viisas mies, joka kuitenkin tässä asiassa erehtyi.

Mutta minä selviän. En kadu mitään. (tauko) Vielä vuosi täällä… Mutta sen jälkeen, sen jälkeen nuo tiedeakatemian teoretisoivat nahjukset lämpimässä Observatoriossaan saavat kuulla kunniansa, kun läimäytän heille nähtäväksi tuoreet laskelmat ja kartat!… sillä onhan se nyt selvää, että maapallo on muodoltaan ja navoiltaan.. öö… appelsiinin …tai siis mikä se oli… sitruunan muotoinen. Perhana, näin epätasaisessa maankolkassa voisi luulla että perunan.

Eivät muuten osaa täällä tehdä pommes frites upporasvassa. Eivät edes tunne perunaa! Syövät keitettyä lanttua avec läskisoosi, tai suolasilakan, joskus lohenkin kanssa. Etelän hetelmistä on täällä turha haaveilla... kun nyt saatas ensiksi kysymys tästä isostakin hedelmästä pois päiväjärjestyksestä.

Onneksi on rekikaupalla tätä punaviiniä ja pirtua. Ilman sitä laitteemme jäätyisivät, ja totta vieköön myös me, sillä onhan niin, että ihminenkin on eräänlainen hienomekaaninen laite. Mutta miksi mon dieu, miksi tulin tänne napapiirille Jumalan selän taakse, enkä lähtenyt Peruun La Condaminen retkikunnan kanssa. Kyllä hänellä ja kumppaneilla kelpaa siellä lämmössä… istuvat palmun alla pinacolada kädessä ja välillä vähän observoivat…

Ce la vie dans la napapiiri! (tauko) Sitä tulee täällä pimeydessä kaukana Pariisista kaikenlaista omituista mieleen. Kun katson täältä Aavasaksalta revontulien valaisemaa öistä horisonttia... tulee mieleen, että voisiko se sittenkin olla pannukakku… pannukakku, jonka reunan yli putoaa kun riittävän pitkälle kävelee...

Mikko Huhtamies/toim. Annukka Lyra

Juhana III tutkii Abraham Orteliuksen karttaa ja pohtii lomavaihtoehtoja

Kuvaus: Vallanperimyksestä ja Vaasa-suvun veljesriidoista stressaantunut kuningas Juhana III istuu nojatuolissa jalat jalkatyynyn päällä ja lukee Orteliuksen karttaa etsiäkseen siitä sopivaa lomakohdetta. Vaimo, puolalainen Katarina Jagellonica, ei enää halua tulla laivaan Juhanan myrskyisän vaimonhakumatkan jälkeen. Sigismund, heidän poikansa; Kaarle, Juhanan pikkuveli; Eerik, Juhanan linnaan teljetty isoveli.

Hohhoijaa…Kyllä olis totisesti jo loman paikka. Tässä on ollut viime aikoina niin hirvee rumba ja härdelli. No joo isä-Kustaa nyt oli hankala tottakai, mut Eerik - siinä vasta paha keissi isoveljeksi! Piti panna kuumakalle välillä chillaamaan telkien taakse Turun linnaan. Ja pikkuveli-Kaarle on niin herttuaa, niin herttuaa… ja kukkoileee omassa hiekkalaatikossaan Södermanlannissa. Kyllä olis kuntoloma paikallaan tällasen perheen takia.

Kaarle sauhuu sen Bureuksen kanssa koko ajan kartoista, siis niistä värikkäistä tauluista, joissa on paikkoja, meriä, hirviöitä ja muuta. Se anto mullekin taas uuden. Mut hetkinen….löytysköhän täst hyvä lomakohde…?

Katotaas, mitä tässä uudessa kartassa olis,.. niin kukas tämän nyt olikaan tehnyt… Abraham Ortelius… Kukakohan heebo sekin on, ei sano mitään, hollantilainen kai… sieltähän näitä karttoja tänne hoviin yhtenään pukkaa.

Jos lähtis pohjoiseen. Tuolla olisi kiinnostava matkakohde: suuri saari pohjoisessa ja pelkkää jäätä ja kirjoitus ”pygmi hic habitant” siis pygmit asuvat täällä. Cool! Joo, mä lähden Katariinan kanssa laivalla pygmien saarelle! Eiku sinnehän pääsikin maitse… Hei, ei muuten enää pääsekään! No, sen edellisen, Zieglerin kartan mukaan vielä pääsi.

Ai, mutta nyt mä ymmärrän ton pygmi-homman: Eihän siellä maan navan ja taivaankannen välissä mahdu kukaan muu asumaan! Sitä paitsi... mitäs tossa onkaan… siis tosi häijyn näköinen merihirviö..ja tuolla toinen samanlainen. Ja tuolla toi tyyppi - vai onkos sekin joku merihirviö - soittaa luuttua. Ja mitäs tuolla lukee: Cha-ryb-dis, …ei saakeli…, sehän on se, no just se vaarallinen pyörre, josta puhutaan Odysseiassakin.

Ei tää taida olla meidän juttu. Katariina kun ei enää oikein laivaan mielellään astu sen kieltämättä aika vauhdikkaan Puolan matkan jälkeen. Ja meidän kundi Sigismundhan on ilmoittanut, että se ei lähde meidän vanhusten kanssa mihinkään. Joo, siis ei todellakaan laivalle keikkumaan!

Mut tossahan olis asiallinen kohde. Kivasti heti Englannin länsipuolella: Brasil-niminen saari. Ai mut se on taas se laivahomma. Joo, ei käy. Sitä paitsi mikäköhän raha siellä käy? Olis taas hirvee roudaaminen tossa matkakassassa… Jos lähtiskin mökille Ulvilaan ja unohtais noi ulkomaankotkotukset.

Mikko Huhtamies/toim. Annukka Lyra

Muinaisia maanjakosäädöksiä

Keskiajalla maanomistusriidat olivat tavallisia ja rajankäynnit hankalia. Ei ihme, sillä maakuntalakien selventävät säädökset olivat vähintäänkin viitteellisiä.

Kuinka paljon uudisraivaaja sai vallata metsää sisämaahan päin joen varrella olevasta valtauksestaan? Metsää saa hän sisämaahan päin niin leveälti kuin hänellä on valtausta joen varrella aina lähimmän vaaran päälle. Vaaran päältä alkaa yhteismetsä. Siitä saa hän vallata ”kelkkapeninkulman”.

Kelkkapeninkulman ala määrätään seuraavasti: Mies lähtee joulun seudulla auringon noustessa kotoa kelkka perässään ja hakkaa kuorman aidaksia ja tulee takaisin puolen päivän aikaan. Se alue, minkä hän tänä aikana kiertää on hänen laillinen valtauksensa.

Entä miten kylän metsämaa erotetaan toisen kylän maasta? Itä-Göötanmaan lain mukaan kylän metsä ulottuu niin syvälle metsään kuin huuto ennen juhannusta kuuluu vanhimman ojan pientareelta.

Upplannin laki, 12. luku 5 pykälä: Sepän nauttimasta kotirauhasta säädettiin seuraavaa: Nauttikoon seppä kotirauhaa talonsa ja pajansa välisellä alueella siinä tapauksessa, jos ne olivat niin lähellä toisiaan, että hän pystyi heittämään vasaransa ja pihtinsä talosta pajaan.

Kylän ja kihlakunnan yhteismaan vesiraja määritettiin seuraavasti: Otetaan vene ja asetetaan se siten, että toinen pää on kaislikossa ja toinen syvässä vedessä. Asetutaan uloimpaan päähän veneessä ja heitetään keksi olkapään yli syvälle veteen. Omistakoon kylä niin kauas, kuin keksi lentää, mutta mitä sen ulkopuolelle jää olkoon yhteistä.

Kaski saattoi sytyttää hallitsemattomasti leviävän metsäpalon ja siksi säädettiin: Kaski pitää raivata vähintään niin kauaksi niitystä, kuin minne talonpoika voi tahkokivensä heittää.

Mikko Huhtamies/toim. Annukka Lyra

Vielä isojaon käynnistyessä ikiaikaiset maanjakokäytännöt istuivat tiukassa. Siksi maanmittareilla oli tekemistä vakiinnuttaa asemansa ja tehdä ylhäältä säädetyt asetukset tiedettäväksi. Ongelmitta se ei käynyt ja isännät saattoivatkin todeta, että maanmittarin ilmestyminen paikkakunnalle tietää varaa. Vaaraton ei ollut maanmittarin työkään.

Isojakokokouksessa 1780-luvulla pidetty avajaispuhe*

Tapahtuvaisten asiainhaarain puolesta olen minä löytänyt tarpeellisexi, että tästälähin, joka toimituksen algusa ylöslukea seuraavaiset tiedot, ettei kukan tietämättömyydellä mahdais syytellä itziäns.

”Me Gustaf Jumalan armosta Ruotsin, Gotein ja Vändein kuningas etc:aa, Teemme tiedettäväxi, että njnkuin Maanmittari Fredrik Petrellin kuoleman kautta yxi Comissioni Maanmittarin virka Suomessa on joutunut avoimexi, njn tahdoma Me tämän kautta säätä Extra Maanmittari Blekingessä meildä rakastettu Nils Hedegranin Petrellin siasa oleman Comisioni Maanmittari Suomessa kahden sadan dalerin hopiarahan palkalla ja muilla eduilla, kuin sama virka seuraa. Jonga jälken kaickein asianomaisten tule heitäns kuuliaisesti ojendaa.”

Niin kauvan kuin minulla on tämä armollinen valda kirja, njn olen minä, ja ei kukan muu oikia Comissioni Maanmittari Huittisten ja Pungalaition pitäjsä. Sen suojeluxen, kuin Kuningallinen Majesteti Virkamieheille on jättänyt, tahdon minä myös muistutta, ja kuulu näin:

”Jos joku lyö jotakuta Duomari, taicka muuta Kuningan Virkamiestä viran askareisa, taicka kosta händä sentähden, ovat rickoneet hengensä [tuomitaan kuolemaan]. Jos hän hänen tappa; mistackon [menettäköön] myös oikean kätensä. Jos joku häristä taicka nimen turmellen tygöpuhuttele händä andain hänelle häpiällisiä sanoja; sakotettakon visikymmentä dalaria. Anokon myös rikoxens andexi. Jos ne sanat käyvät kunnian ja arvon päälle, sakotettakon kaxikertaisesti.”

Ei kerskaiuxen eikä pelgon tähden tule nämät tiedot ylösluetuxi; van yxin että minä saisin toimitta virkain säädyllisesti ja oikein.

*Annukka Lyra lyhentänyt lähteestä Suomen Maanmittariyhdistyksen Aikakausikirja 1938: 232–235.