68°40'57'' pohjoista leveyttä ja 22°44'45'' itäistä pituutta

Enontekiöllä Stuorrahanoaivin huipulla (alkuperäinen pisteen nimi Stuor-oivi) sijaitsee yksi Suomen kuudesta Unescon maailmanperintökohteena suojellusta Struven ketjun pisteestä. Stuorrahanoaivin huipulle mitattiin ensimmäinen piste vuonna 1850 ja toinen 1852. Molemmat pisteet on merkitty kiveen kaiverretuilla risteillä. Norja otti Stuorrahanoaivin pisteen osaksi kolmiomittausverkkoaan vuonna 1895 ja korvasi alkuperäisen, kiveen kaiverretun pisteen näkyvämmällä keskuspultilla.

Stuorrahanoaivi on Mustaviirin saaren ohella ainoa Suomen pisteistä, joka ei sijaitse turistireitillä, vaan vaatii noin päivän patikoinnin lähimmältä autotieltä: pisteelle on kävelymatkaa reilu 10 kilometriä niin Enontekiö-Kautokeino-tieltä kuin Muoniosta Kilpisjärvelle johtavalta tieltäkin.

Mittauspisteen ympäristö on edelleen yhtä avoin ja havainnointiin soveltuva kuin Struvenkin aikoina. Struven ketjun mittauksista lähtien Stuorrahanoaivin piste on ollut yksi Suomen geodeettisista peruspisteitä. Ensimmäisen luokan kolmiopiste mitattiin lähes samalle paikalle vuonna 1970. Se on 7,6 metriä pohjoiseen Struven pisteestä.

Lataa Stuorrahanoaivi-tiedote (pdf).

66°23'52'' pohjoista leveyttä ja 23°43'31'' itäistä pituutta

Aavasaksan piste (Avasaksa) mitattiin vuonna 1845. Pisteen merkiksi kallioon kaiverretut rastit sijaitsevat nyt vuonna 1969 rakennetun näköalatornin alla. Rastit on sijoitettu vaaran kor-keimmalle kohdalle.

Struven ketjun mittaajat laativat töistään tarkat selostukset: Aavasaksan piste merkittiin kol-mella ristillä, joista yksi oli varsinainen keskusmerkki. Toinen piste mitattiin 2,4 silloista ranskalaista jalkaa (0,77 metriä) keskusmerkistä länteen ja kolmas merkki 3,2 ranskalaista jalkaa (1,04 metriä) keskusmerkistä itään.

Ennen Struven retkikuntaa Aavasaksa oli tullut tunnetuksi ranskalaisen Pierre Louis Moreau de Maupertuis'n mittauksista 1730-luvulla. Myös Maupertuis halusi todistaa maapallon olevan navoiltaan litistynyt. Hänen retkikuntansa ei kuitenkaan merkinnyt mitattuja pisteitä pysyvästi maastoon.

Maupertuis ylisti Aavasaksaa Torniojoen hienoimmaksi paikaksi, ja Aavasaksa on ollut siitä lähtien tunnettu kauneudestaan ja keskiyön auringostaan. Maanmittarit eivät kuitenkaan valinneet Aavasaksaa mittauspisteeksi luonnonkauden tähden, vaan siitä käytännön syystä, että vaaran laelta oli hyvät näköyhteydet seuraaville pisteille.

Lataa Aavasaksa-tiedote (pdf).

65°49'48'' pohjoista leveyttä ja 24°09'26'' itäistä pituutta

Alatornion kirkon kellotornissa sijaitseva piste(Tornea) mitattiin vuonna 1842. Mittauksen aikaan tehtyjä kaiverruksia on edelleen nähtävissä vuonna 1797 rakennetun kirkon tornin kellohuoneen seinissä.

Nykyinen Alatornion kirkko on kolmas kirkkorakennus samalla paikalla. Ensimmäinen sijaitsi paikalla vuoteen 1316 asti. Vanhin osa nykyisestä kirkosta on rakennettu joidenkin tietojen mukaan 1400-luvulla, joidenkin 1551.

Kellotornin huippu on noin 40 metriä merenpinnan yläpuolella ja siis luonnollinen paikka kolmiomittaukselle: tornista oli hyvät näköyhteydet seuraaville mittauspisteille. Kellotornia on Struven ajoista lähtien käytetty kolmiomittaukseen, ja se on edelleen osa Tornion kaupungin mittauspisteistöä.

1730-luvulla Tornionjokilaaksossa oli liikkunut myös maapallon muotoa mitannut Pierre Louis Moreau de Maupertuis retkikuntineen. Hän käytti mittauspisteenä Suensaarella sijaitsevan 1600-luvulla rakennetun kirkon tornia.

Lataa Alatornio-tiedote (pdf).

61°55'36'' pohjoista leveyttä ja 25°32'01'' itäistä pituutta

Oravivuoren huipulla sijaitseva piste (Puolakka) mitattiin vuonna 1834 ja merkittiin poralla kallioon. Struven ketjun mittauksista lähtien Oravivuori on ollut eräs Suomen geodeettisista peruspisteistä. Geodeettinen laitos mittasi samalla paikalla ensimmäisen luokan kolmiopisteen vuonna 1930, vain 43 senttimetrin päähän Struven retkikunnan mittaamasta pisteestä.

Paikalla sijaitsi myös Maanmittauslaitoksen kolmiomittaustorni aina 1980-luvun puoliväliin, jolloin GPS-satelliittimittaukset syrjäyttivät kolmiomittaukset. Vuosina 1969-1987 Oravivuorella oli myös Geodeettisen laitoksen tähtimittausasema. Paikalla on nyt Maanmittauslaitoksen ja Geodeettisen laitoksen yhdessä rakennuttama kolmiomittaustorni muistona alueen merkityksestä Suomen kartoitukselle.

Struven aikana Oravivuorelta oli esteetön näköala joka suuntaan. Vaikka alue on muuten säilynyt ennallaan, on metsä nykyään osittain peittänyt Struven näköalat.

Lataa Oravivuori-tiedote (pdf).

60°42'17'' pohjoista leveyttä ja 26 °00' 12'' itäistä pituutta

Porlammin piste Lapinjärven Tornikalliolla ( Porlom II) sijaitsee yksi Suomen kuudesta Unescon maailmanperintökohteena suojellusta Struven ketjun mittauspisteestä. Porlammin piste mitattiin vuonna 1833 ja merkittiin poralla kallioon. Struven ketjun mittauksista lähtien Tornikallio on ollut eräs Suomen kartoituksen geodeettisista peruspisteistä.

Geodeettinen laitos mittasi samalle kalliolle ensimmäisen luokan kolmiopisteen vuonna 1922. Se on noin 64,5 metrin päässä Struven pisteestä. Myöhemmin Tornikalliolla sijaitsi Maanmittauslaitoksen kolmiomittaustorni aina 1980-luvun puoliväliin asti, jolloin satelliittimittaukset syrjäyttivät kolmiomittaukset.

Struven aikana Tornikalliolta oli esteetön näköala joka suuntaan. Nykyisin alue on osittain metsän peittämä. Tornikallio on tästä huolimatta edelleen suosittu näköalapaikka.

Lataa Porlammi-tiedote (pdf).

60°16'35'' pohjoista leveyttä ja 26°36'12'' itäistä pituutta

Mustaviirin piste (Svartvira) mitattiin vuonna 1833 ja merkittiin poralla kallioon. Mustaviiri on kallioinen saari Suomenlahdella noin 30 kilometrin päässä Loviisasta.

Struven ketjun mittauksista lähtien Mustaviiri, ruotsiksi Svartvira, on ollut yksi Suomen geodeettisista peruspisteistä. Geodeettinen laitos mittasi samalle paikalle ensimmäisen luokan kolmiopisteen vuonna 1930.

Mustaviirin saari kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon, jonne on yleisöllä vapaa pääsy. Satamasta vie polku mittauspisteelle.

Lataa Mustaviiri-tiedote (pdf).