Muistipaikka
Tervetuloa Maanmittauslaitoksen historiasivustolle Karttakäärö.fi. Sivut esittelevät maanmittaustoimintaa viidellä vuosisadalla ja kertovat sen vaikutuksista maahan ja kansaan. Karttakääröön on talletettu maanmittauksen muisti.
Karttakääröstä löydät Maanmittauslaitoksen arkiston ja museon. Olitpa sitten matkailija, tutkija, koululainen, maanmittauksen ammattilainen tai maanmittausalasta muuten vain kiinnostunut, Karttakäärö.fi on ikkunasi maanmittauksen monisyiseen maailmaan.
Maan mitta -verkkonäyttely / Metsä
Metsä
Kartoittajat ovat työssään saaneet ihailla suomalaista kansallismaisemaa loputtomine metsineen, tuhansine järvineen ja mäkineen.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston kokoelmat.
Metsien saaminen kartalle merkitsi ihmisen voittoa tuntemattomista, usein läpitunkemattomista ja pelottavina pidetyistä alueista. Perifeerisen Suomen kiinnostavuus piili tutkimattomissa metsissä. Metsien valjastaminen teollisuuden tarpeisiin toi Suomen maailmankartalle.
Suomalaisille puu oli pitkään elämän edellytys ja sen jalostaminen eri muodoissa merkittävä tulonlähde. Metsänomistajalle puu on merkinnyt mahdollisuutta elintason nousuun.
Nykyäänkin yksityisen metsänomistuksen osuus on kansainvälisesti suuri: yli puolet maan metsätalousmaasta. Suomeen lentokoneella saapuva näkee ensimmäisenä loputtoman vihreän peiton. Metsän ja suomalaisuuden ikiaikaisen yhteyden havaitsee edelleen Kolin kaltaisissa kansallismaisemissa ja maakuntalauluissa. Metsien suojelu on tärkeä suomalainen arvo.
Luku 1 Vihreän kullan maa
Keskustelua puuvarojen riittävyydestä on käyty vuosisatojen ajan. Kaupallisen käytön laajeneminen kasvatti kiinnostusta syrjäistenkin alueiden metsiin.
Runsasmetsäisessä maassa puun hyödyntämisen keinot kehittyivät monipuolisiksi. Puuta hyödynnettiin rakennusmateriaalina, kotitarpeiksi ja lämmitykseen. Kaskeamalla metsää muutettiin pelloksi ja lisätienestejä hankittiin polttamalla tervaa.
Suurvalta-ajan kauppalaivastojen puuntarve oli loputon, mikä käänsi suurvaltojen katseet pohjoiseen vihreän kullan maahan. Metsien käyttö laajeni rautaruukkien ja kauppasahojen yleistyessä 1700-luvun alkupuolella.
Metsien suuren merkityksen vuoksi syntyi huoli puun riittävyydestä. Kaupalliset intressit synnyttivät kilpailua metsän omistuksesta. Puuvarojen pelättiin loppuvan. Kansa sai moitteita tuhlailevasta puun-käytöstä. Todellisuudessa Suomen metsävarannot eivät hevillä huvenneet, vaikka kylien ja teollisuus-laitosten ympäriltä puusto oli harventunut.
Voimakkaampaa metsän vähenemistä tapahtui vasta metsäteollisuuden kehittyessä 1800-luvulla, jolloin vuosisatojen ikäiset ikimetsät hakattiin laajalti. Parantunut kuljetustekniikka mahdollisti metsien tehokkaan hyödyntämisen myös syvällä sisämaassa. Huoli puun loppumisesta pysyi, mutta metsät eivät kadonneet suomalaisesta maisemasta.
Luku 2 Tervanpolttajat
Vanhat tiet seurailivat vesistöjä ja harjuja.
Kustaa Vaasa julisti asumattomat maat Kruunun omaisuudeksi. Sen ansiosta kuka tahansa saattoi muuttaa syrjäseudulle ja raivata tilansa metsään. Asuttujen rintamaiden jättämiseen houkutteli vapaampi elämä. Vainiopakosta ei ollut tietoa. Kaskimaata sai raivata oman jaksamisensa mukaan.
Syrjäisten jokiseutujen metsät houkuttivat erityisesti tervanpolttoon. Raskas työnteko kaukana kannatti. Männyn pihkasta valmistettua tervaa tarvittiin kotitarpeiksi. Tervanpolttoon ryhtyvä tiesi, että tuotteelle oli ottajia. Kruunu vaati osansa veroina, mutta tervaa riitti myyntiin aina ulkomaita myöden.
1600-luvun talonpoika sai aavistuksen maailman avaruudesta kuvitellessaan, kuinka hänen polttamansa terva matkasi hollantilaisen kauppalaivan pohjaan siveltynä maailman meriä Aasiaan ja Afrikkaan.
Tervanpoltto oli taattu lisätienesti Pohjanmaan talonpojille niin kauan kuin laivat valmistettiin puusta. 1700-luvun puolivälissä tervanpolttoa alettiin rajoittaa metsien hupenemisen pelossa.
Luku 3 Erään metsänomistajan synty
Kartoittamis- ja mittaamistyöt vaativat linjojen raivaamista metsiin.
Huoli metsän niukkuudesta aikaansai tarpeen määritellä metsänomistukset tarkemmin. Isojaossa jaettiin tilojen kesken myös kylän yhteinen metsämaa. Tilan isännästä tuli metsänomistaja.
Monessa talossa elettiin perinteisen maatalouden aikaan kädestä suuhun, mutta metsänomistuksen myötä elintaso alkoi kasvaa. Puu meni kaupaksi ja kertyvillä varoilla voitiin tehdä merkittäviä maatöitä helpottavia hankintoja. Metsäalueille saatiin isojaossa lupa perustaa myös torppia.
Näin metsänomistus toimi pääomana, joka kertautui ja kasvatti elintasoa pitkällä tähtäimellä. Myönteisen kehityksen ulkopuolelle jäi maata omistamaton väki, jonka ikiaikainen vapaa käyttöoikeus metsiin päättyi.
Luku 4 Mä oksalla ylimmällä
Maanmittarit perehtyivät valtakunnan oloihin ruohonjuuritasolla ja vaihtelevissa olosuhteissa.
Metsien omistuksen jakamisesta hyötyivät myös valtio sekä kasvava puuteollisuus, joiden intressit olivat pontimena isojaon toteuttamiselle. Metsäomistuksia määriteltiin yksityisten ja kaupallisten metsänomistajien sekä valtion välillä vilkkaasti myös 1800-luvun uusjaoilla.
Maanmittareilla oli työnsä puolesta aitiopaikka tarkastella valtakunnan oloja. Ammattikunta toimi vanhastaan välittäjänä valtion hallinnon ja ruohonjuuritason välillä. Tietämys metsien tilasta oli arvokasta metsäkartoituksia tehtäessä. Tiedot valjastettiin kasvavan puukaupan ja puunjalostusteollisuuden tarpeisiin.
Samoilla kartoitusmatkoilla karttui tietoa kansan oloista ja alueiden erityispiirteistä, kansanluonteesta. Kansallisuusaatteen värittämällä 1800-luvulla puukaupan ansiosta menestyvä talous sekä suomalaisuuden ainutlaatuisuus kietoutuivat yhteen. Molemmat pohjautuivat luontoon ja molempia maanmittareiden tietämys hyödytti.
Nykypäivän kartan tärkein ominaisuus on tietojen ajantasaisuus, luotettavuus ja puolueettomuus. Jokainen kansalainen voi saada omiin tarpeisiinsa räätälöidyn kartan sienimaastostaan, lenkkipolustaan tai kesämökkinsä ympäristöstä.
Luku 5 Kaupunkilainen metsänomistaja
Tiesitkö, että metsään menemistä kartettiin 1600-luvulle asti metsänhaltijoiden varalta. Myös maan-tierosvojen takia metsässä liikkujalta vaadittiin uskallusta. Maanmittarit joutuivat samoamaan jalkapa-tikassa pitkiäkin matkoja vaaroja uhmaten. Kruunu puolestaan oli työnantajana huolestunut, että maanmittarikunta viikkokausia kestävillä eräretkillään kadottaa moraalisen voimansa.
Yksityisen maanomistuksen perinteestä johtuen Suomessa on edelleen paljon metsänomistajia. Kaupunkiseudulla asuvallekin voi olla tärkeää omistaa metsää. Metsänomistuksen taloudellisten hyötyjen rinnalle yhä suurempaan rooliin ovat nousseet metsien ympäristö- ja kulttuuriarvo. Metsäpalsta voi muodostaa juuret vanhalle kotiseudulle.
Perityt metsäosuudet ovat kuitenkin usein kaukana nykyisiltä asuinseuduilta. Saattaa olla, ettei metsänomistaja ole maillaan koskaan käynytkään.
Jotta metsä tulisi hoidettua ja siitä koituva taloudellinen hyöty saatua, metsänomistajat ovat perustaneet yhteismetsiä. Niiden kautta palataan isojakoa edeltäneeseen kollektiivisen metsänomistuksen ajatukseen.
Nykyihmisen metsäsuhde perustuu paljolti jokamiehenoikeuden takaamaan mahdollisuuteen kulkea luonnossa, marjastaa ja sienestää. Metsänkäytön tehostumispaineiden vastapainoksi erotetaan luonnonpuistoja ja Natura-alueita, joiden avulla luonnon ja maiseman monimuotoisuus halutaan säilyttää. Toimenpiteet takaavat koko kansalle nautintaoikeuden metsiin.
Maan merkitys
Salatiedettä vai pelkkiä tylsiä numeroita? Maanmittaus saattaa äkkiseltään tuntua etäiseltä erikoistieteeltä. Tosiasiassa se näkyy jokapäiväisessä elämässämme. Olemme päivittäin tekemisissä maankäytön ja paikkatietojen kanssa sitä sen enempää pohtimatta. Parhaimmillaan näistä esimerkeistä saadaan oivaltavia apuvälineitä opetukseen.
Tälle sivulle on koottu oppimateriaalia, jota hyödyntämällä voidaan pohtia maan merkitystä meille jokaiselle. Tehtävät tukevat laajasti eri oppiaineita. Niitä hyödyntämällä voidaan havainnollistaa opiskeltavan asian käytännön merkitystä.